Minulla on suuri arvostus Faman tutkimuksia ja edelleen
Burton Malkielin ja John Boglen ajatuksiin. Indeksisijoittaminen on erinomainen
keksintö. Olen myös oppinut arvostamaan suuresti muutamia kokeneita sijoittajia
mm. Warren Buffett, George Soros, Jim Rogers, Seppo Saario, Kim Lindström,
Erkki Etola ja Björn Wahlroos.
Minusta teoria ja käytäntö on eri asioita. En ole tehnyt
tarkempia tutkimuksia, mutta epäilen, että Fama, Malkiel ja Bogle eivät ole
niin rikkaita kuin Buffett, Soros ja Rogers. Heitä arvioitaessa sijoittajina
tämä ei välttämättä kerro yhtään mitään. Hyvän sijoittajan määritelmä on
hankala. Boglen tuotto voi olla hyvin kilpailukykyinen riskikorjattuna. No
Soros ja Rogers voidaan tiivistää tähän, lainaus Wikipediasta:
"Vuonna 1970 Rogers liittyi Arnhold and S. Bleichroder
työntekijöihin, mutta vuonna 1973 hän, yhdessä George Soroksen kanssa, perusti
Quantum Fund hedge-rahaston. Seuraavan 10 vuoden aikana Quantum Fund rahasto
saavutti 4 200 %:n tuoton rahoilleen, kun samaan aikaan
S&P-indeksi tuotti noin 47 %. Quantum Fund oli yksi ensimmäisistä
aidosti kansainvälisistä rahastoista." No nyt sitten puhutaan, että
Buffett on maailman paras sijoittaja, kun on tehnyt 20% 40 vuottaa. Ko.
Veijarit teki 420% kymmenen vuotta. Se tekee vielä 210% vuosituoton 20
vuodella, vaikka ei tekisi mitään. Tuuria eikö vain? Buffettiin menestystä
mitataan firman book valuen kehityksellä. Lisäksi hän mainitsee, että aina
pitää olla miljardi massia odottamassa sopivaa tilaisuutta. Minulla ei ole
selkeää käsitystä miten tuo varat ostoja varten on huomioitu kehitystä
laskettaessa.
Edellisessä esitin kritiikkiä suuria sijoittajia kohtaan ja
tähdennän edelleen, että minulla on suuri arvostus kaikkia mainittuja herroja
kohtaan. Heidän kirjoituksiaan lukiessa valkenee miten fiksuja pelaajia on
vastassa sijoitusmarkkinoilla. Sijoitusmarkkinoita voi verrata pokeripöytään.
Siellä pelaa tietty määrä pelaajia, jotka ostaa ja myy ja edelleen joku voi
poistua pöydästä missä vaiheessa tahansa. Poikkeuksena pokeri pöytään osakkeen
omistajat saa osinkotuottoa sijoituksilleen.
Mielestäni moni noista menestyneistä sijoittajista hyödyntää
kysynnän ja tarjonnan lakia sijoitustoiminnassaan. Buffettin ohje, Ole ahne, kun muut on
pelokkaita ja pelokas, kun muut ovat ahneita, perustuu juuri kysyntään ja
tarjontaan. Hän kehottaa ostamaan, kun myytävää on paljon tarjolla ja myymään,
kun ostettavaa ei ole tarjolla. Quatum rahaston toimintaa perustuu pitkälle
siihen, että Soros ja Rogers tekevät hypoteesin jostakin markkinatilanteesta.
Tämän jälkeen hypoteesia testataan käytännössä, onko markkinat samaa mieltä. Tämä
on hyvin lähellä likviditeetti teoriaa. Kysynnän tarjonnan mallintaminen on
taas asia, joka on ollut taloustieteilijöille erityisen hankala tehtävä.
Omasta mielestäni tässä likviditeettiteoriassa yhdistettynä
Faman tehokkaiden markkinoiden hypoteesiin ja kysynnän ja tarjonnan lakiin
liikutaan hyvin lähellä sijoittamisen syvintä olemusta. Etukäteen ei voida
ennustaa milloin suuri massa kiinnostuu osakkeista tai tietyistä osakkeista ja
saadaan osakehype niin, että osakkeiden omistaminen on muodikasta ja siitä
kirjoitellaan lehdissä, Buffettin sanoin muut on ahneita. Faman teoria taas
pitää paikkansa siinä mielessä, että ihmiset kyttää mitä muut tekevät. Tämän
vuoksi hinnoitteluvirheiden hyödyntäminen muiden huomaamatta on hankalaa ja
edelleen muiden toimintaa on hankala ennustaa. Likviditeetti teorian perusteella nähdään
miten ihmiset on toimineet. Mielestäni päivän selvää miten hintojen käy, kun
tutkitaan rahan liikettä. Soros hyödyntää tätä. Hän pistää rahan liikkeelle ja
olettaa muiden seuraavan perässä. Järkevänä tuntuisilla perusteilla muut
seuraavat perässä. Onko hinta sen
jälkeen Faman mukaisella oikealla tasolla on mielestäni hankala kysymys. Mielestäni
ei, mutta hinnan suuntaa ja rahan liikettä on hankala ennustaa.
